Italialaistyyppinen pizza

Italiassa vehnäjauhojen jauhatusasteet merkitään numeroin, 00 on hienoin jauhatus. Näistä jauhoista kehutaan tulevan erittäin hyvää pizzaa.
On yleistä, että 00-jauhoihin sekoitetaan 0-jauhoja, että levitettävyys paranee.
Itse tein pelkistä 00-vehnäjauhoista, käytin alustamisen loppuvaiheessa puolikarkeita jauhoja apuna. Onnistui niinkin :)
Oikeaoppinen pizza kootaan niin, että taikinan päälle tulee pizzakastiketta, sitten juustoa ja vasta sen jälkeen täytteet.
Täytteitä ei ole tarkoitus kasata kilokaupalla pizzan päälle eikä niitä kannata montaa eri sorttia laittaakaan, että maut pääsevät oikeuksiinsa.
1-3 täytettä/ pizza on ihan passeli määrä :) Pizzaa ei voi kutsua pikaruoaksi, koska valmistukseen tuppaa kulumaan aikaa.
Italialaisia pizzoja valmistetaan jopa kolmekin päivää, tarkkaillen välillä taikinan lämpötilaa jne. Tämä on oma taiteenlajinsa.
Itse tein taikinan jääkaappiin vuorokausi ennen itse pizzanpaistoa. Taikina oli erilainen käsitellä kuin tavallisista puolikarkeista vehnäjauhoista tehtynä.
Kyllä minä sanoisin, että jauhoihin kannattaa panostaa. Pohjan kuohkeus ja maku ovat aivan toiselta planeetalta! :) Jos kaupassasi ei ole 00-jauhoja, kysy rohkeasti voisiko niitä saada valikoimaan. Meidän K-citymarket Pilkon palvelu oli mitä loistavinta, kun tiedustelin heiltä saatavuutta. Kyllä se kauppias näköjään hoitaa homman! :)



Vielä ripaus historiaa ennen ohjetta :)


Pizzan historia voidaan jäljittää Suur-Kreikan kreikkalaissiirtokuntiin saakka Etelä-Italiassa.
Pizza saattaa olla ensimmäisen kerran mainittu Vergiliuksen Aeneiksen seitsemännessä kirjassa. 200-luvulla eaa.
Marcus Porcius Caton kirjoittama Rooman historia mainitsee ”litteän kivillä paistetun taikinapyörylän, jossa on täytteenä oliiviöljyä, yrttejä ja hunajaa”.
Roomalaiset käyttivät hunajaa lähes ruoassa kuin ruoassa. Lisää todisteita on löydetty Pompejista, jonka kaivauksista löydettiin pizzerioita muistuttavia kauppoja.
On väitetty, että Persian kuninkaan Dareios Suuren (521–486 eaa.) sotilaat valmistivat pitkän marssipäivän päätteeksi kilpensä päällä litteää leipää, jonka he päällystivät taateleilla ja juustolla.
Vaikka roomalaiset tunsivat useita erilaisia litteitä leipiä, joihin lisättiin öljyä ja mausteita, nämä ruoat ovat lähinnä pizzan esi-isiä eivätkä varsinaisia nykyisen tyyppisiä pizzoja.
Tomaattia ei vielä tunnettu Euroopassa eikä intialaista vesipuhvelia, jonka maidosta valmistetaan mozzarellaa, ollut tuotu vielä Campaniaan Napolin alueelle.
Tomaatin tullessa Eurooppaan 1500-luvulla sen uskottiin ensin olevan myrkyllinen. Kuitenkin 1700-luvun loppuun mennessä köyhätkin Napolin ympäristön asukkaat käyttivät sitä litteän leipänsä täytteenä,
ja ruokalajin suosio alkoi kasvaa. Pizzasta tuli matkailunähtävyys, ja Napolissa vierailevat kävivät kokeilemassa sitä kaupungin köyhillä alueilla.
Ensimmäiset napolilaiset pizzantekijädynastiat (pizzaioli) syntyivät tuohon aikaan. Vuoteen 1830 asti pizzaa myytiin ulkoilmakojuissa kaduilla, mutta silloin maailman ensimmäinen oikea pizzeria, Antica Pizzeria Port’Alba,
avautui Napolissa ja on yhä toiminnassa osoitteessa Via Port’Alba 18. Pizza sopi aateliseen makuun (Napolin kuningas Ferdinando II nautti suuresti pizzasta) ja vielä enemmän kansan suuhun. Siitä tuli pian päivittäin syötävä ruokalaji.
Kunnia nykyaikaisen pizzan luomisesta annetaan leipuri Raffaele Espositolle. Vuonna 1889 Pietro... e basta così -pizzeriassa (kirjaimellisesti ”Pietro... ja tuo riittää”, perustettu vuonna 1780 ja yhä toiminnassa nimellä Pizzeria Brandi) työskentelevä Esposito leipoi erikoispizzan Italian kuninkaan Umberto I:n ja kuningattaren Margheritan vierailua varten. Pizza oli hyvin isänmaallinen: se muistutti Italian lippua vihreine (basilika), valkoisine (mozzarella) ja punaisine (tomaatti) väreineen, ja nimettiin Pizza Margheritaksi kuningattaren kunniaksi.
Pizzan kansainvälinen läpimurto tuli toisen maailmansodan jälkeen. Sodan loputtua Napolista kotiutetut joukot veivät pizzan Yhdysvaltoihin myös italialaisten maahanmuuttajien piirien ulkopuolelle.
Dean Martinin kuuluisan laulun ensimmäinen säe ”When the Moon hits your eye like a big pizza pie, that’s amore” vuodelta 1953 lisäsi pizzan suosiota.
Vappuna vuonna 1961 perusti Giovanni Tedeschi Haminaan Suomen ensimmäisen pizzaravintolan, Ravintola Giovannin. Perustaja oli italialainen keittiömestari ja merimies, joka oli työskennellyt pizza-alalla Yhdysvalloissa ennen tuloaan Haminaan.
Ravintola Giovanni lopetti toimintansa 1980-luvun alussa.


HUOM!

Erilaisia ohjeita netistä selaillessani ja perehtyessäni tällaisten pizzojen tekoon tuli vastaan sellainen asia, että tämä on oikeasti "ydinfysiikkaa". Ole tarkkana määrien ja lämpötilojen kanssa käyttäen keittiövaakaa ja lämpömittaria apuna!


Pizzapohjat 3 kpl

(Tee nämä edellisenä päivänä ennen pizzan paistoa)

Tarvitset:


3,5 dl kädenlämpöistä vettä n.35-40 C
8 g kuivahiivaa
0,5 tl sokeria
1 tl suolaa
2 rkl oliiviöljyä
500 g 00-vehnäjauhoja

tavallisia vehnäjauhoja alustamiseen





1. Mittaa veden lämpötila ja kaada se taikinakulhoon. Lisää joukkoon hiiva, suola, sokeri ja öljy. Odottele viitisen minuuttia ruokkiaksesi hiivaa.

2. Lisää jauhot vähitellen käsin tai puuhaarukalla sekoittaen. Taikina jää vielä aika nihkeäksi, käytä apuna alustamisessa tavallisia vehnäjauhoja. Vaivaa taikina kunnolla (noin 10 minuuttia ainakin), että saat siitä kimmoisan.

3. Kohota taikinaa tunnin ajan kostealla pyyhkeellä peitettynä.

4. Kohotuksen jälkeen nosta taikina leivonta-alustalle, vaivaa siitä ilman pois ja jaa kolmeen osaan.

5. Laita taikinapallot esim pakastepusseihin ja anna olla jääkaapissa yhden (1) vuorokauden ajan.

6. Seuraavana päivänä nosta taikinapallot huoneenlämpöön tuntia ennen leipomista.


HUOM!

Levitä taikina käsin, kaulinta ei olisi suotavaa käyttää, vain pakon vaatiessa :D

Esilämmitä uunipelti mikäli sinulla ei ole pizzakiveä.
Näin saat rapeamman pizzan :)
Kun pizzat on seuraavana päivänä täytetty, paisto 250 asteessa uunin alimmalla tasolla noin 12 minuuttia uunin tehosta riippuen.



Yrttinen pizzakastike

Riittoisuus kolmelle (3) keskikokoiselle pizzalle

Tarvitset:


500g tomaattimurskaa
2 rkl tomaattipyrettä
2 rkl sokeria
2 rkl pizzamaustetta
0,5 tl suolaa
muutama rouhaisu provencial herbs-sekoitusta
muutama rouhaisu mustapippuria myllystä



1. Sekoita kaikki ainekset keskenään kattilaan.

2. Hauduta miedolla lämmöllä puoli tuntia, lisää tarvittaessa vähän nestettä (vettä).

3. Tarkista lopuksi maku.



Pizzojen täyttäminen


Kuten jo aiemmin mainitsin, ÄLÄ laita montaa eri täytettä ja niitäkin vähiä niukasti.
Pizza muuttuu kosteaksi liiallisten täytteiden vuoksi. Tomaattikastike ja vähäisetkin täytteet takaavat makunautinnon, usko pois :)

Meillä tehtiin kolmenlaisia pizzoja. Tässä niiden täytteet.

Nro 1:

Pohja, tomaattikastiketta, ripaus kermajuustoa, mozzarellaa, prosciuttoa ja uunin jälkeen päälle rukolaa.

Nro 2:

Pohja, tomaattikastike, ripaus kermajuustoa, tomaattia, pepperonimakkaraa ja mozzarellaa.

Nro 3:

Pohja, tomaattikastike, ripaus kermajuustoa, jauhelihaa, ananasta, pepperonimakkaraa ja vielä vähän juusto päälle (lastenpizza).

Ja sitten eikun vaan pizzanpaistoon itse kukin! :)Tämä kuva on seuraavalta päivältä, kun en tajunnut eilen ottaa. Reuna on paksu ja kuohkea, itse pohja taasen ohut :)

Pepperonipizza osoittautui erittäin maukkaaksi ja täytevalinnat olivat kohdallaan! :)

Lastenpizzaan tuli juustoa päällekin toisin kuin kahteen edelliseen.

Miehelle viemisiksi jokaista sorttia :)